LeenanLaari

Tässä kesän aikana on tullut puuhailtua yhtä jos toistakin, vaikka tänne blogiin saakka puuhailut eivät ole yltäneet. Minulle on iskenyt jonkinlainen blogi-väsymys. En kuitenkaan halua lopettaa blogia, koska odotan sen väsymyksen menevän ohi jossain vaiheessa. Tänäkin kesänä Anni ja Emmi olivat viikon mummilassa ja kaiken uimisen ja muun kesätouhun lisäksi ehdimme vielä askartelemaankin. Nyt tutustuimme taika-taikinaan ja  Fimo-massaan.  Taika-taikinasta leivoimme jotain tyttöjen kesäkioskiin. Leikkimökki on viime aikoina hoitanut kioskin virkaa. Mielikuvitusta sai käyttää sydämensä kyllyydestä. Välillä tarvittiin jopa lihanuijaa... Fimo-massa taipui mitä erilaisimmiksi koruiksi. Annin tekemiä jäätelöitä, hampurilaisia ja ranskispusseja korvakoruiksi, koukut vielä puuttuu. Mummin tekemä sydän parilla metallihelmellä ja nahkanauhalla. OIKEIN HYVÄÄ KESÄNJATKOA KAIKILLE JA KIITOS KUN JAKSATTE KÄYDÄ BLOGISSANI HILJAISELOSTA HUOLIMATTA. ...

Sisareni tytär sai huhtikuussa tytön. Tämän pienen, ihastuttavan, suvun uuden jäsenen ristiäisiä vietimme heinäkuussa Ruotsissa. Minä sain kunnian tehdä ristiäiskakkuun koristeet. Ja voitte vaan arvata, miten kieli keskellä suuta kuljetin koristeita koko laivamatkan. Ehjänä sain perille ja kakuista tuli kauniit. Kakkujen kuvaus ei ole paras mahdollinen. Kuvasin kakkuja myöhään illalla, kun olimme saaneet ne valmiiksi. Sisareni tyttärensa kanssa olivat tehneet kakut, päällystämistä ja koristelua vaille valmiiksi. Ruusuvauva-koriste lähempää. Pieni perhonen ruusun lehdellä.

Tämänvuotiseen äitienpäiväkakkuun minulla oli selvät sävelet jo pitkään. Sitten suunnistin kauppaan - ja suoraa päätä maitohyllyyn, mistä piti löytää nopeastikin haluamani mansikkakerman ja mansikkarahkan - vaan hyllyn reunassa oli iso lappu, että juuri nämä tuotteet oli tilapäisesti LOPPU! Ajatukseni menivät aivan sekaisin - mitä nyt!? No - mansikoita ainakin löysin, en toki kotimaisia, vaan Espanjalaisia. Ostin varmuuden vuoksi kaksi 400g:n rasiaa - riittävät varmasti. Olin ajatellut tehdä perinteisen mansikkakakun, mutta toisin kävi. Tässä kakun päällä on nyt KAIKKI mansikat, jotka olivat käyttökelpoisia koko 800g:n satsista! Ja näittenkin maku on kaukana kotimaisesta mansikasta! Onneksi minulla oli varastossa muutama sokerimassakukkanen. Kakun väleissä on mansikkamoussea ja banaania, toiseen väliin sivelin vielä suklaalevitettä. Päälle ripottelin  hiukan kookoshiutaleita.  Hyvän makuinen kakku oli! Kaunista äitienpäivän jatkoa kaikille!

  Tänään meidän vanha tammi sitten kaatui. Tässä puu esivalmisteltuna. Näin se kaatuu kauniisti, juuri sinne minne pitikin ja tarkkaan, ammattimiehen silmällä katsottuna, tasan arvioituun kohtaan. Kaatuneena. Ei se näin pitkällään näytä ollenkaan niin suurelta kuin pystyssä. Puunkaataja arvioimassa ikää... Sitten alkoi se suurin työ - siivoaminen. Nämä pöllit me otimme talteen myöhempää käyttöä varten. Suuren aukon se tammi jätti. On auringolle tilaa. En aiemmin ollut edes huomioinut, miten huono nurmikko on tammen varjossa ollut. Uskonpa, että sekin nyt lähtee kasvuun saadessaan kunnolla valoa. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! =)

...päättyy ihan kohta. Pihassamme on kasvanut jo kauan- puunkaatajan arvion mukaan n. 50 vuotta - suuri tammi. Olemme jostain syystä vaalineet sitä, varsinkin mieheni. Mutta tänä keväänä tehtiin päätös: tammi saa lähteä! Tammi on puu, joka säilyttää kovat lehtensä hyvin, hyvin pitkälle syksyyn, joskus jopa talven yli, ainakin osan lehtiään. Syksyllä kun haravoi loppumattomia tammenlehtiä, on niitä taas keväällä vähintäinkin saman verran haravoitavana... Lisäksi tammemme seisoo niin lähellä taloa, että räystäskourut ovat aina täynnä mätäneviä lehtiä. Suuren koonsa vuoksi, se myös varjostaa pihaamme aika tavalla. Vasta tätä kuvaa katsoessani, huomasin, miten vino se jo on. Ja kaiken lisäksi suoraan talon suuntaan, ikäänkuin se jo sanoisi tahtovansakin kaatua... Säilytämme kyllä puuaineksen ja nähtäväksi jää, mitä siitä myöhemmin jalostuukaan. Oikein rentouttavaa helatorstaita kaikille! Suuri kiitos kävijöille ja kommentoijille! =)

Tänä vuonna Emmi hiukan pähkäili sitä, että minkälaisen kakun hän haluaisikaan. Muutaman "hutin" jälkeen hän päätyi apinakakkuun. Siitäkös mummi olikin iloinen - saa päästää mielikuvituksensa oikein kunnolla valloilleen. Ja tässä tulos:     Palmut, tuossa ylimmäisessä kakussa, näyttävät hieman kärsineiltä. Niitten kanssa oli kaikkein suurin ongelma - miten saada lehdet paikoilleen. Olin aiemmin tehnyt, ja muotoillut kauniit lehdet, mutta kiinnitettyä en kuivia lehtiä saanut millään. Oli sitten pakko kokeilla tuoreesta massasta, jonka sai hyvin kiinni runkoon. Muuten ihan hyvä, mutta ne jäivät ikävästi roikkumaan. Toivon, ettei sitä niin huomata... ;) Aurinkokin ehti kertaalleen hajota, onneksi sain sen jotenkuten paikattua.. Toisella sivulla on kirahveja.   Onpa sinne yksi tiikerikin (tai mikä lie kissa) eksynyt. Olen itse aika tyytyväinen tähän tuotokseen ja tässäkin projektissa opin taas uutta! On erittäin piristävää huomata, miten sitä...

T: Leena