Kakkua ja höpinää

Noin puolitoistavuotta sitten minulla todettiin molemmissa polvissa kulumaa. Se vaivasi aina silloin tällöin, mutta tulin toimeen. Nyt, viime maanantaina kävin taas lääkärissä, koska polven säryt ovat aivan sietämättömät. Päivisin pärjään kyllä, mutta kun tulee yö, säryt alkavat. Sain lääkäriltä glukosamiinia ja kahta eri särkylääkettä. Otin särkylääkettä reseptin ohjeen mukaan. Huomasin kyllä jo ensimmäisenä yönä, että jotain kummaa tapahtui - säryt eivät kyllä kadonneet. Seuraavana yönä otin ohjeen mukaan toista lääkettä, se helpotti niin, että sain muutaman tunnin nukuttua, kunnes säryt taas palasivat. Aamulla oli kummallinen olo; huimasi, oksetti, päätä särki. Kuitenkin otin vielä seuraavanakin yönä lääkkeen. Aamulla huono olo oli sitten monin verroin pahempi.... Soitin lääkärille ja hän käski vaan lopettaa toisen niistä lääkkeistä. Olen tässä nyt kaksi päivää yrittänyt selvitellä päätäni moisesta pöllystä, jota en enää koskaan halua kokea. 

Tämä alkupuhe tässä siksi, että minulla oli täksi päiväksi kakkutilaus, enkä ollut saanut tehtyä kakun eteen juurikaan mitään noitten särkyjeni, univajeen ja pään sekaisuuden vuoksi. En kuitenkaan halunnut tuottaa lapselle pettymystä. Lapsi oli tilannut "Bakugan-kakun".

Minäpä soitin ihanille lapsenlapsilleni, Annille ja Emmille, josko he tulisivat mummia auttamaan. Ja lapset tulivat. Anni teki aivan uskomattoman hienon maalauksen kakun päälle!

Minä olin ehtinyt vain heikosti hahmotella kuvan ääriviivoja. Anni teki kuvan loppuun. Annin ensimmäinen marsipaanimaalaus. Kyllä tytöstä vielä mummille seuraaja tulee. :)

Emmi teki lohikäärmeelle lieskat suuhun. :)

Kakusta jäi paljon pois, mutta tähän lopputulokseen ja tyttöjen apuun olen enemmän kuin tyytyväinen!

Tytöt olivat varmoja, että synttärisankarikin varmasti tykkää kakusta.

Toivotaan -- ja onnea Ijah!!