LeenanLaari

Taas se tumppukausi alkaa olla lähellä. Tämän vuoden ensimmäiset tumput saa Anni, jonka lempiväreinä tällä hetkellä on musta, valkoinen ja pinkki.  Mustien tumppujen kuvaaminen osoittautui lähes mahdottomaksi. Yritin kovasti valottaa kuvaa, jotta siitä jotain näkyisi. Alempi kuva on otettu ulkona, jossa kuvaaminen vähän paremmin onnistui. Muuten ihan perustumput, mutta tein vähän pitemmän mallin, ilman resoria ja keskelle tein neljän silmukan palmikon. Lankana seiskaveikka. Piristeeksi kiinnitin vielä muutamia helmiä.  Tästä se lähtee. Rentouttavaa keskiviikkopäivää kaikille.

"Liian monet ovat valmiit kantamaan jakkaran, kun siirrettävänä olisi flyygeli" - Aamun ajatus- Jotenkin niin kovin hyvin sopii tämä ajatus tämän päivän menoon ja meininkiin.... Rauhallista tiistai-päivän jatkoa kaikille!

Pakko on kirjoittaa ja ihmetellä näin julkisestikin. Minulla on 93-vuotias äiti, joka on pärjännyt kotona itsekseen tähän asti. Tai ei itsekseen -  hän hoitaa ja huolehtii liikuntavammaisesta veljestäni. Samoin äiti hoisi isäni viimeiset vuodet. Isä kuoli kaksi vuotta sitten. Nyt äiti on tullut sen verran huonoon kuntoon, että on alkanut kaatuilla.  Äidin näkö on heikennyt melkein sokeudeksi viimeisen vuoden aikana.   Tähän asti hän on vaan mennyt mukkelismakkelis ja noussut siitä itsekseen ylös, istunut hetken ja taas jatkanut toimiaan. Kuitenkin jokin aika sitten, äiti taas kaatui - vaan ei enää päässytkään itse ylös. Sairaalareissu siitä tuli. Ensin diagnoosi oli virtsatietulehdus. Sitten pieni infarkti aivoissa. Näitä hoidettiin, tulehdukseen antibioottia ja infarktiin verenohennuslääkettä. Parin päivän päästä omaiset huomasivat äidin käden turpoamisen. Se oli murtunut. OHO. Kipsattiin ja sanottiin, että äiti on sairaalassa ainakin niin kauan, että kipsi poistet...

Jo jokin aika sitten sain tunnustuksen Tutalta, Mummon Pajukorista. Kiitän kauniisti ja olen varsin otettu, koska en mielestäni viime aikoina ole ollenkaan tunnustuksen arvoisesti hoitanut blogiani.... Tämä pitäisi jakaa eteenpäin viidelle ansioituneelle blogille. Minusta TE KAIKKI, JOTKA VIELÄ JAKSATTE SEURATA BLOGIANI, olette tämän tunnustuksen ansainneet!! Olkaa hyvä, ottakaan mukaan!

Noin puolitoistavuotta sitten minulla todettiin molemmissa polvissa kulumaa. Se vaivasi aina silloin tällöin, mutta tulin toimeen. Nyt, viime maanantaina kävin taas lääkärissä, koska polven säryt ovat aivan sietämättömät. Päivisin pärjään kyllä, mutta kun tulee yö, säryt alkavat. Sain lääkäriltä glukosamiinia ja kahta eri särkylääkettä. Otin särkylääkettä reseptin ohjeen mukaan. Huomasin kyllä jo ensimmäisenä yönä, että jotain kummaa tapahtui - säryt eivät kyllä kadonneet. Seuraavana yönä otin ohjeen mukaan toista lääkettä, se helpotti niin, että sain muutaman tunnin nukuttua, kunnes säryt taas palasivat. Aamulla oli kummallinen olo; huimasi, oksetti, päätä särki. Kuitenkin otin vielä seuraavanakin yönä lääkkeen. Aamulla huono olo oli sitten monin verroin pahempi.... Soitin lääkärille ja hän käski vaan lopettaa toisen niistä lääkkeistä. Olen tässä nyt kaksi päivää yrittänyt selvitellä päätäni moisesta pöllystä, jota en enää koskaan halua kokea.  Tämä alkupuhe tässä siksi, että m...

Ensimmäistä kertaa ikinä, ostin tänä vuonna joitain taimia postimyynnistä. Ja täytyy sanoa, että hieman petyin. Ostin muutamia jättivadelmantaimia ja ne näyttivät aika surullisilta tullessaan. Kaikkien taimien lehdissä oli jotain vikaa, enkä suuria odottanut näistä taimista. Ruukutin taimet heti uudestaan, koska minulla ei heti ollut niille paikkaa valmiina. Ja toden totta, pikkuhiljaa taimet alkoivat piristymään. Tänään ne näyttävät jo näin terhakoilta! Uskon lujasti, että ensi vuonna saamme isoja, makoisia vadelmia! :) Ostin myös kirjokierron taimia 9 kappaletta. Niistäkin ajattelin, ettei tule mitään. Taimet olivat niin älyttömän pieniä ja tulivat vasta kesäkuun alussa. Mutta katsokaapa niitä nyt! Aivan mahtavia kukkia!  Minä vaan olen niin malttamaton, että olisin halunnut niiden jo viikon päästä olevan näin kauniita. Nyt ne eivät vielä juhannuksen aikaan kukkineet, vaan olivat aikamoisen onnettoman oloisia. Mutta lopussa kiitos ...

Tässä kesän aikana on tullut puuhailtua yhtä jos toistakin, vaikka tänne blogiin saakka puuhailut eivät ole yltäneet. Minulle on iskenyt jonkinlainen blogi-väsymys. En kuitenkaan halua lopettaa blogia, koska odotan sen väsymyksen menevän ohi jossain vaiheessa. Tänäkin kesänä Anni ja Emmi olivat viikon mummilassa ja kaiken uimisen ja muun kesätouhun lisäksi ehdimme vielä askartelemaankin. Nyt tutustuimme taika-taikinaan ja  Fimo-massaan.  Taika-taikinasta leivoimme jotain tyttöjen kesäkioskiin. Leikkimökki on viime aikoina hoitanut kioskin virkaa. Mielikuvitusta sai käyttää sydämensä kyllyydestä. Välillä tarvittiin jopa lihanuijaa... Fimo-massa taipui mitä erilaisimmiksi koruiksi. Annin tekemiä jäätelöitä, hampurilaisia ja ranskispusseja korvakoruiksi, koukut vielä puuttuu. Mummin tekemä sydän parilla metallihelmellä ja nahkanauhalla. OIKEIN HYVÄÄ KESÄNJATKOA KAIKILLE JA KIITOS KUN JAKSATTE KÄYDÄ BLOGISSANI HILJAISELOSTA HUOLIMATTA. ...