tiistai 25. maaliskuuta 2014

STOP - sanoi elämä

Aina välillä, elämä pysäyttää miettimään asioita täysin uudestaan. Tärkeysjärjestys menee uusiksi.
Eräänä lauantai-aamuna tunsin outoa huimausta kesken kiireisen työpäivän. Se meni nopeasti ohi, enkä sitä sen enempää ajatellut. Sitten sunnuntai-aamuna herätyskello soi, piti lähteä töihin, olo oli kuitenkin senverran outo, että mittasin kuumeen. Mittari näyttikin 38. Vielä siinä harkitsin töihin lähtöä, olo kun ei niin kovin huono ollut js tiesin työpaikan tilanteen. Järki onneksi voitti ja jäin sänkyyn. Parin tunnin kuluttua tuli täydellinen romahdus. Olo oli ennenkokemattoman huono. Siinä vaiheessa ajattelin vielä tavallista ärhäkämpää flunssaa. Maanantaina oli pakko mennä lääkäriin ja silloin olo oli jo niin huono, etten omin voimin tahtonut saada vaatteita päälle. Terveyskeskuksessa otettiin tulehdusarvot, terveyskeskuksen mittari näyttää 200 asti ja minun arvoni olivat yli sen! Lääkäri lähetti sairaalaan lisätutkimuksiin. Menin erään pienen kaupungin pieneen sairaalaan, jossa tunsin saavani todella hyvää hoitoa. Odottamaan en joutunut yhtään, vaan heti minut ohjattiin sänkyyn ja hoitaja-kaarti oli ympärillä mittaamassa ja laittamassatippaa. Kaikki kävi todella nopeasti ja ystävällisesti. Tunsin, että minusta välitetään. Lääkäri määräsi jäämään sairaalaan, mutta tämäkin pieni sairaala oli täynnä, joten minut lähetettiin takaisin sinne, mistä olin tullutkin, vieläkin pienemmän paikkakunnan terveyskeskuksen vuodeosastolle. Ambulanssikyydillä sinne matkattiin. Olen paljonkin viime aikoina lukenut tällaisista paikoista ja lähes poikkeuksetta arviot ovat olleet erittäin huonot, milloin potilaan kohtelusta, milloin hk:n kiireestä tai epäystävällisyydestä. Minä kuitenkin sain erittäin hyvää ja ystävällistä hoitoa kyseisessä paikassa. Kolme kertss vuorokaudessa tiputettiin suoneen antibioottia.Samalla tuli seurattua vanhusten hoitoa ja kohtelua. Eikä siitäkään ole pahaa sanottavaa. Uskomattoman pitkällä pinnalla hoitajat jaksoivat vanhuksia hoitaa. Kukaan ei joutunut odottamaan esim. Vessaan pääsyä kauaakaan. Kun vanhus soitti kelloa, jo piankin oli hoitaja hänen vierellään! Ainakaan tämän terveyskeskuksen vuodeosaston potilailla ei ole millään lailla huonot oltavat. Päinvastoin!! Se, mikä tässä tuli mieleen, että mitenkähän käy sitten, kun kaikki hallituksen uudistukset ovat käyneet toteen, miten suureksi ja persoonattomaksi tällainenkin hoito menee. Toivon todella, että pienet paikkakunnat saisivat pitää terveyskeskuksensa ja myöskin, että nämä pienet sairaalat säilytettäisiin. Olisi ainakin jossain ihmisläheistä ja yksilöllistä hoitamista!
Minun tautini todettiin keuhkokuumeeksi ja viikon verran makoilin vuodeosastolla hyvässä hoidossa. KIITOS SIITÄ KOKO VUODEOSASTON HENKILÖKUNNALLE!!

Pikkuhiljaa tässä ollaan palaamassa normaaliin arkeen. Yhtä suurta kokemusta rikkaampana!

9 kommenttia:

  1. Ohhoh, onpa hyvä että voit jo paremmin.
    Terveyttä tähän kauniiseen kevääseen ♥

    VastaaPoista
  2. Kyllä se pysähys pitää ottaa tosissaan. Ei oo leikin tekoa nuo kehkokuumeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu - olen huomannut, ettei ole leikkiä.... pikkuhiljaa voimia keräilen.

      Poista
  3. Kiva kuulla että olet toipumassa.
    Ihana kerrankin lukea, että vanhuksia ja sairaita hoidetaan hyvin:)

    VastaaPoista
  4. Hienoa että olet toipumassa. Sairastin muutama vuosi sitten kans tavallista ärhäkkäämmän keuhkokuumeen. 2 viikkoa sairaalassa ja viikon päästä toiset kaksi kun tuli vettä keuhkoihin.

    VastaaPoista
  5. Onpa hyvä, että pääsit nopeasti hoitoon ja olet nyt toipumassa. Keuhkokuume on vakava sairaus, parantele nyt rauhassa, ettei tule mitään jälkijuttuja!

    VastaaPoista

Kiitos, kun piristät minua kommentillasi!